Suomenlinna silloin ennen
... kaikkea jännää kouluajoilta

Kauppatorin ruokarohmulokit hiljenivät hämmentyneinä, kun hiukan ennen kello 14 Suomenlinnan funkiskojun nurkalta alkoi kuulua ilonkiekaisuja ja puheenporinaa kuin pressopannusta. Jos laulua siteeraisi niin fiilis oli kuin Alatalon hoilotuksessa On vanha jengi koolla taas.

...Kapteeni Potter eli Konttisen Matti oli tullut omalla veneellään Suomenlinnaan, odotti meitä siellä. Matti lähti vetämään joukkoa kiertokävelylle Suokin kaikkiin tärkeisiin kohteisiin, ja Kyösti, Anja ja Pertti huolehtivat siitä, että esittelyissä oli myös historiallista syvyyttä, haisevia muistoja ja asukasvalintojen pohdintaa.

Tarina kertoo, että Nooakin Arkkia käytettiin myös ainakin kerran 50-luvulla rikoksensovittelun varhaisen yhdyskuntapalvelun näyttämönä: pikkukundit olivat olleet kivittämässä purettavan rakennuksen ikkunoita, ja jääneet siitä kiinni. Suomenlinnan oma poliisi nappasi kundit, pisti Suokin putkaan, ja antoi olla siellä tunnin kaksi. Kypsymässä. Vanhemmat tulivat aikanaan hakemaan jälkikasvunsa putkasta, ja rangaistus määrättiin: jokainen joutui kantamaan viikon ajan polttopuut Nooakin Arkin asuntoihin. Arkissa oli silloin jo neljä kerrosta, eikä siinä vieläkään ole hissiä. Jäi muuten näiden kavereiden viimeisiksi särjetyiksi ikkunoiksi.

Saaressa oli lämpimämpää kuin mantereella niin kuin usein syksyllä on, muutoinkin sää oli erityisen onnistuneesti järjestetty, ei tuulta eikä liian kirkasta paistetta. Keskeisellä korkealla paikalla kohotettiin kuoharit, ja syötiin superdelicato lohikiekurat (joista menee lämmin kiitos rouva Kyöstille).

Mietittiin miksi ihmiseltä puuttuvat ne välikädet: kun yksi käsi pitää kuoharilasia, toisessa kädessä on syötävä, niin tarvittaisiinhan se kolmas kameran pitoon ja neljännellä pitäisi voida husia hyttysiä pois apajilta. Samoin jäin miettimään, että ainakin tällä retkellä olisi ollut hyvä jos olisi ollut viisi korvaa, yksi jokaista meidän opasta varten ja se viides sitä kulloinkin vieressä kulkevaaa muuta kaveria varten. Oli nimittäin kaikilla niin mielenkiintoiset jutut.

Suomenlinna on tätä nykyä hyvin hoidettu ja hyvin varustettu paikka. Muurit ovat ehjät, kentät ovat niitetyt ja ruohot leikatut, opasteet selkeitä ja vessoja on. Vaikka päivä oli syyskuinen arkipäivä, saarella oli sopivan paljon turisteja ja kasvoiltaan oli luettavissa, että Suomenlinna oli tehnyt heihinkin suuren vaikutuksen.

Turistit kulkivat tietysti kartan opastettuja reittejä pitkin mutta me etuoikeutetut, joilla oli tosiasiantuntevat oppaat, pääsimmekin kulkemaan niissä kuuluisissa Suokin pitkissä ja pimeissä tunneleissa. Eikä ne olleet mitään bluffia, ihan olivat fikkarit ja kännyköiden valot tarpeen. Hienoa olla kuuskymmentä ja rapiat, ja kulkea hieman kiellettyjä reittejä ja hieman pelätä tuleeko poliisi ja vie meidätkin hieman putkaan.

Kävelyn päätteeksi mentiin upseerikerhoon, joka sijaitsee pääsaarella kamalan pitkän rakennuksen toisessa päässä, peräti kahdessa kerroksessa. Kun on kolme tuntia ulkona ja liikkeellä, niin ruoka maistaa. Vähän me tyrittiin kun syötiin lämpimät ja kylmät ruuat väärässä järjestyksessä mutta ei siitä tainnut muut närkästyä kuin meidän tarjoilijamme. Kerhon talonviini oli erinomaista, ja niinhän siinä sitten kävi kun ensi viinilasit oli nautittu, että kymmenen puhuu ja kolme on hiljaa - mutta vain koska näillä kolmella oli vielä ruokaa suussa.

Saunavuorojako oli että naiset ensin. Tuli miesten vuoro ja silloin tapahtui jotakin aivan poikkeuksellista: miehet eivät malttaneetkaan mennä saunaan! Seitsemän suomalaista täyspäistä miestä ei mene saunaan, vaikka sauna on hyvä ja paikka vallan erinomainen! Saunan sijaan valitsivat valokuvien katselun! Eikä mitään K18-kuvia, vaan mustavalkoisia, ja kohteilla vaatteet päällä! Mitämitä? Kas, Kari näytti 60-luvulla ottamiaan koulukuvia ja niitä oli niin kertakaikkisen mukava katsoa yhdessä ja muistella luokkakavereita ja heidän nimiään, että miehiltä jäi saunomatta. Olisikohan tässä tullut noteeratuksi eräänlainen yhdessä viihtymisen ennätys kun sauna jäi kakkoseksi!

Hävytöntä, mutta niin oli, että Suomenlinnan Panimon ravintola oli täynnä kun yömyssylle oli aikomuksemme. Niinpä koko joukkomme lähti noin 21n lautalla mantereelle iltakaljalle ja kotiin. Seisoimme Suokissa odottamassa lauttaa ja katsoimme pohjoiseen kohti Helsinkiä. Juuri laskenut aurinko oli jättänyt kaupungin siluetin päälle kullankeltaisen kruunun, ja kauppatorin valot kimmelsivät Suomenlinnaan asti kirkkaina kuin kuningattaren kruunun jalokivet. Kun molemmat, sekä kruunu että sen jalokivet toistuivat lähes tyvenen merenpinnan peilissä oli näky mykistävä. Helsinki oli edellisenä päivänä jossakin tutkimuksessa todettu Euroopan kolmanneksi kauneimmaksi kaupungiksi. Ei todellakaan aiheetta, ja olisi sen voinut valita kauneimmaksikin!

Näin toteutui yhden miehen sinnikäs tahtotila saada riemuylioppilaat vuodelta 1966 Suomenlinnaan. Kiitos Kyösti kun pidit pääsi ja olit taipumaton. Näin yhden miehen sinnikäs ja taitava sosiaalinen painostus kokosi ison joukon Suomenlinnaan. Kaikille meille iso kiitos hyväntuulisuudesta ja rennosta meiningistä. Ei marinaa eikä synkistelyä, ei Ylen uutisten murhemieltä. On tämä sellainen joukko että voisi vaikka Australiaan lähteä.